Keskiviikko 20. kesäkuuta 2012 (muokattu 20.6.2012)

Eikö kukaan huoli Nokiaa?

Viime viikon tulosvaroituksen jälkeen Nokian osakekannan markkina-arvo (osakkeiden lukumäärä x pörssikurssi) putosi alle seitsemään miljardiin euroon. Ensimmäisen vuosineljänneksen lopussa yhtiön bruttokassa ja muut likvidit varat olivat 9,8 miljardia ja nettokassakin 4,9 miljardia euroa. Mittava patenttisalkku varovaisten arvioiden mukaan on useita miljardeja euroja. Tästä on helppo laskea, että Nokian liiketoiminnalle eivät markkinat noteeraa mitään arvoa. Hankkimalla vaikkapa parikymmentä prosenttia koko osakekannasta voisi käytännössä hallita koko yhtiötä, niin hajallaan on yhtiön omistus tällä hetkellä. Eikö Nokia kelpaa kenellekään? Kuka ensimmäisenä ehtii palastelemaan yhtiön ja ottamaan kauppahinnan yhtiöstä sen osia myymällä (vrt. Kone/Partek)?

Osakeyhtiössä vastuu on yksiselitteisesti omistajilla. Tämä itsestäänselvyys näyttää unohtuneen, kun suomalaisia veronmaksajia vaaditaan Välimeren maiden pankkien pelastajiksi ja tappioiden maksajiksi. Eikö viime kädessä veronmaksajien vastuulla toimivien yritysten riskien ottamista pitäisi huomattavasti nykyistä enemmän rajata? Otetaanpa pari esimerkkiä. Robottikauppa, jossa tietokoneet käyvät kauppaa keskenään ilman, että ihminen edes ehtisi väliin, on maailmalla lisääntynyt voimakkaasti. Rahoituksen professori Timo Rothovius arvioi, että robottikaupan osuus on USA:ssa jo 70 %, EU-alueella 40 % ja Suomessakin 10 % koko osakekaupasta. Johdannaiskaupasta USA:ssa jo peräti 90 % on robottien tekemää. Odotan kauhulla, koska tulee ensimmäinen pankkiruumis, jolloin todetaan, että robotin ohjelman parametritiedot osoittautuivat olevan pielessä. Jättipankki JP Morgan Chase kirjasi kahden miljardin dollarin tappiot toukokuussa johdannaissopimuksilla. Pääjohtajan mukaan kaupankäyntistrategia oli huonosti valmisteltu ja huolimattomasti tarkistettu. Oliko kyse sittenkin robottikaupankäynnin tappioista? Alun perinhän pankki oli kertonut tappioiden syntyneen suojauksista. Suojauksilla vain on aika mahdotonta tehdä tuon kokoluokan tappioita.

Toinen hillittömän riskinoton muoto, jota pankit harjoittavat, on toimiminen johdannaiskaupassa asettajina eli myyjinä. Johdannaisinstrumentteja ovat esimerkiksi optiot, termiinit ja futuurit. Niissä pahimmillaan tappioriski on rajaton, eli ei riitä, että häviää 100 % sijoittamastaan rahasummasta. Ymmärrän hyvin, että jos pankit eivät saisi toimia johdannaiskaupan asettajina, kyseisten instrumenttien (en pidä niitä edes sijoitusinstrumentteina) liikkeeseenlaskemiset putoaisivat murto-osaan nykyisestä. Mutta onko sillä väliä? Kuka niitä jäisi kaipaamaan?

Omistan Nokian osakkeita.


jorma.kokko@jamk.fi

Kirjoittaja on Osakesäästäjien Keskusliiton hallituksen jäsen. Osakesäästäjien Keskusliitto on osake- korko ja rahastosäästäjien edunvalvontajärjestö.

Kommentoi | Kommentit (0)

Liity jäseneksi!