Markkinoihin voi vaikuttaa monella tavalla

10.12.2015

Kilpailu- ja kuluttajaviranomainen (KKV) tekee yksittäisen kuluttajan kannalta tärkeää työtä. Tilausansoihin liittyvään aiheettomaan perintään puuttuminen aiemmin tänä vuonna on hyvä esimerkki.

Työ on tärkeätä, paitsi suoraan kuluttajan kannalta, myös markkinatalouden kannalta, jos valvonnan ansiosta voidaan estää haitallisten monopolien ja määräävien markkina-asemien syntyminen.  Esimerkiksi suuriin yrityskauppoihin tarvitaan KKV:n hyväksyntä, muutoin kauppa jää tekemättä.

Nyt KKV on puuttunut pankkien tapaan ennustaa tai ennakoida tulevia asuntolainoihin liittyviä korkomarginaalejaan. Osuuspankin pääjohtaja ennusti marginaalien kasvua, minkä jälkeen hänen mukaansa KKV kielsi OP:a ottamasta asiaan kantaa suuntaan tai toiseen. Pääjohtaja kritisoi lokakuun lopussa sitä, että OP ei markkinajohtajana saa kertoa mitään, mutta muut pankit kuulemma saavat.

Kaksipiippuinen juttu. KKV on oikeassa siinä, että iso markkinatekijä pystyy halutessaan vaikuttamaan odotuksiin ja sitä kautta tuleviin marginaaleihin. Toisaalta markkinoilta jää oleellinen informaatio saamatta, edellyttäen että ennusteeseen sisältyy aitoa analyysiä eikä pelkästään toiveita. Juuri nyt kylläkin näyttää siltä, että ao. ennusteeseen sisältyi enemmän tuota jälkimmäistä, vaikka lopullista totuutta emme varmaan ikinä saakaan tietää.

Vielä mielenkiintoisemmaksi asia muuttuu, kun mietitään osakemarkkinoita. Tarkoittaako edellä oleva kanta mahdollisesti tulevaisuudessa sitä, että osakevälittäjien markkinajohtaja, kuka se milloinkin sattuu olemaan, ei saa esitellä omia näkemyksiään osakemarkkinoiden tai yksittäisen osakkeen tulevasta kehityksestä? Silloin jäisi moni analyysi tekemättä.

Maailmanlaajuisesti tämä on iso kysymys. Näyttää nimittäin siltä, että kesällä tapahtunut osakemarkkinoiden pudotus oli yhden suuren amerikkalaispankin masinoima. Ensin myydään oma positio, sitten kehotetaan parhaita asiakkaita myymään, sen jälkeen vähemmän tärkeitä ja lopulta suurta yleisöä syöttämällä sama tarina medialle, jolloin voidaankin jo itse aloittaa halpojen osakkeiden ostaminen, jne.

Tarina täytyy tietenkin rakentaa jonkin uskottavalta näyttävän selityksen pohjalle. Tällä kertaa se kietoutui Kiinan ja sen kasvun laantumisen ympärille. Mitä jos Kiinan kansantalous romahtaa, niin taivas putoaa niskaan jne.

Kiinan talouskasvun hidastuminen on kuitenkin ollut tiedossa jo vuosia, eli siinä ei ole mitään uutta tai ihmeellistä. Onneksi olkoon kaikille kriittisille osakesäästäjille, jotka tunnistivat hyvän ostopaikan!

Toinen paljon puhuttanut asia on hallintarekisteri, missä myös on tavallaan ilmennyt markkinoihin vaikuttamista.

Nykyinen lainsäädäntö ei kaikilta osin ole täydellinen esimerkiksi asettaessaan suomalaisen osakkeenomistajan huonompaan asemaan kuin ulkomaisen, eikä monopolitilanne tietenkään ole lähtökohtaisesti tavoiteltava tilanne, joten parannettavaa varmasti olisi.

Osakesäästäjien Keskusliitto on vastustanut hallintarekisteröinnin laajentamista ministeriön esittämällä tavalla. Kantamme perusteluineen tulee esiin useista julkilausumistamme ja lausuntopyyntöjen vastauksistamme, joten en käy niitä tässä sen enempää kertaamaan.

Asiassa kuitenkin ihmetyttää se into millä valtiovarainministeriö (VM) on vienyt asiaa eteenpäin, mutta vielä enemmän ihmetyttävät ne keinot, joilla se asiaa on ajanut. Esimerkiksi Helsingin Sanomien (HS 24.11) mukaan VM pimitti oman vero-osastonsa erittäin kriittisen lausunnon hallintarekisteristä, ja valtiovarainministeri itse väitti eduskunnalle, että 90% lausunnoista puoltaa esitystä, vaikka todellinen lukema oli 10% (HS 27.11).

Taustalla on selkeä tarkoitushakuisuus, ei ole ollut aikomustakaan selvittää sitä, minkälainen järjestelmä olisi Suomelle paras. Aamulehden (28.11) mukaan VM:n viestintäosasto laati syyskuussa muistion tavoitteenaan vaihtaa julkisuudessa käydyn hallintarekisterikeskustelun  näkökulmaa ja listaa ne toimittajat, joiden kautta asiaa yritetään edistää, samoin kuin joitain tiedotusvälineitä.

Voisin kuvitella, että sen enempää Helsingin Sanomat kuin Aamulehtikään eivät kuulu ministeriön suosikkijulkaisuihin, mikä voidaan lukea niille meriitiksi. Ja isoksi sellaiseksi. On tärkeää, että ministeriön propagandaosastolle löytyy kolmannesta valtiomahdista vastavoima, jolloin yhteiskunnallamme on edes jotain toivoa.

Asiassa hirvittää ensinnäkin virkamiesten ja ministeriön tarkoitushakuisuus. Miten voidaan vastaisuudessa varmistaa, että asiat käsitellään tasapuolisesti kaikista näkökulmista ja ratkaisuksi nousee kansalaisten kannalta paras vaihtoehto? Tässähän oli etukäteen päätetty mitä halutaan, ja sitten vain yritettiin keksiä perustelut tehdylle päätökselle yrittämättäkään selvittää faktoja.

Niin ikään arveluttaa hankkeen todellinen tarkoitus: Miksi hallintarekisteriä ajetaan näin aggressiivisesti, vaikka hyvin harva lausunnonantaja sitä kannattaa?

Onko todellinen syy esimerkiksi robottivälittäjien toiminnan helpottaminen, heillehän Euroclearin perimä 50 senttiä per kauppa on todellinen kustannus, minkä poistuminen todennäköisesti lisäisi kaupankäyntiä. Toisaalta erityisesti pienten yritysten osakkeiden vaihtoa voisi lisätä parhaiten muuttamalla verotusta samaan suuntaan kuin esimerkiksi Saksassa, jossa tietyn omistusajan jälkeen myyntivoittoverotus helpottuu. Jostain syystä Suomessa hallitus päinvastoin kiristää jatkuvasti yksityisen osakkeenomistajan verotusta.

Vai onko syynä se, että monen isokenkäisen osakesalkku on jo nyt ulkomailla hallintarekisterien suojissa, ja viimeistään vuonna 2018 ne tulevat automaattisen tietojenvaihdon myötä verottajalle tietoon ja mahdollisesti myös julkisuuteen? Eli ne on nopeasti laillistettava, että kukaan ei jäisi kiinni housut kintuissa? Tähän viittaa sekin, että hallitus yritti kesällä säätää ns. armahduslain, jonka turvin veronkiertäjät olisivat palauttaessaan varoja Suomeen välttäneet rikosprosessin.

Vai olisi sittenkin syy siinä, että hallintarekisteriuudistuksen jälkeen myös asunto-osakkeet voitaisiin nopealla aikataululla arvopaperistaa, jolloin pankeilla olisi koko asunto-omistusketju hyppysissään, asuntovälityksen ja -lainoituksen lisäksi myös omistajatietorekistereineen? Miten silloin käy kilpailun, kustannuksista puhumattakaan?

Timo Rothovius
puheenjohtaja
Osakesäästäjien Keskusliitto ry