Kohti taloudellista varmuutta – Miten opiskelijan talous kehittyy opintojen aikana.

26.9.2019

 

Opiskelijan toimeentulo kohautti tänä kesänä Twitter-kansaa. Suomen ylioppilaskuntien liiton kannanottoon ottivat opiskelijoiden ohella vuoroin kantaa muun muassa poliitikot, elinkeinoelämän edustajat sekä muut aktiiviset sosiaalisen median seuraajat. Lomaillessani Tunisiassa seurasin terassilla auringon alla keskustelua ja pohdin, että onpa virkistävää, miten keskustelua rahasta käydään näin avoimesti. Vielä vuoden 2015 eduskuntavaalien alla puhuttiin pääsääntöisesti vain valtion taloudesta, mutta viime vuosina sen rinnalle on vahvasti noussut keskustelu yksilön taloudesta ja taloudellisista valinnoista. Kun taloushistoriaa kirjoitetaan muun muassa negatiivisten korkojen muodossa uusiksi ja työllisyysnäkymät ovat epävarmat, on luonnollista, että nuoret kokevat taloudellisen tulevaisuutensa epävarmaksi. Pyrin tässä blogissa rikkomaan poteroita ja avaamaan ajatuksiani nuorten taloudellisesta varmuudesta.

 

Nuorelta kysyttäessä taloudellisen varmuuden perustaa, yksi yleisimmistä näkemyksistä on vakituinen työ. Yhtä vakuuttuneita nuoret ovat myös siitä, että säästäminen edistää taloudellista varmuutta. Säästäminen onkin laman kokeneiden perheiden veressä ja periytynyt siten Y- ja Z-sukupolville. Vaikka suomalaiset ovat ahkeria säästämään, vain harva, joskin kasvava määrä nuoria sijoittaa säästöjään. Sijoitusaktiivisuuteen vaikuttavat erityisesti mielenkiinto taloutta kohtaan sekä koulutuksesta tai työstä saavutettu kokemus talousasioista. Sijoittavan perheen ruokapöydässä keskustellaan aiheesta ja rohkaistaan seuraavaa sukupolvea aloittamaan sijoittaminen. Mikäli sijoittamistaustaa ei perheestä löydy, on tieto ja inspiraatio haettava muualta. Kuluneen vuosikymmenen aikana pankit, järjestöt ja talousmediat ovatkin vastanneet tähän tyhjiöön ja lisänneet tiedon jakamista sijoittamisesta, erityisesti nuoriin kohdistaen. Tämä on merkittävästi lisännyt talouskeskustelua sekä nuorten keskuudessa että koko yhteiskunnan tasolla. Sijoittaminen on tämän myötä noussut taloudellisen varmuuden saavuttamisen keinovalikoimaan.

 

Suomeen on myös hiljattain rantautunut niin kutsuttu FIRE-ajattelu (Financial independence, retire early), jossa pyritään säästöjä sijoittamalla taloudelliseen riippumattomuuteen ja siten aikaiseen eläköitymiseen. Vaikka tavoitteessa ei itsessään ole mitään vikaa, on huolestuttavaa lukea uutisartikkeleita, joissa nuoret sijoittajat odottavat markkinanäkymiin nähden epärealistisia tuotto-odotuksia, kuvitellen saavuttavansa taloudellisen riippumattomuuden pian 30 ikävuoden jälkeen. Näenkin, että laaja-alaiselle ja moninäkökulmaiselle sijoitustiedolle on nuorten keskuudessa tarvetta. Nuorten järjestöt ovatkin oivia tahoja tuomaan sijoitustietoa lähemmäs nuoria muun muassa järjestämällä keskustelutilaisuuksia ja tekemällä yhteistyötä finanssialan yritysten kanssa. Tämänkaltainen toiminta on kehittävää sekä nuoren taloudellisen edun että kansantalouden kannalta. Nuorten taloustaitoja edistäisi ymmärrys siitä, miten kansalliset ja kansainväliset ilmiöt vaikuttavat markkinoihin sekä se, miten markkinat vaikuttavat käytännössä yksilön talouteen, ja miten vuorostaan yksilö voi taloudellisilla valinnoillaan vaikuttaa markkinoihin.

 

Nuoren taloudellinen portfolio muovautuu yksilöllisten tarpeiden ja tavoitteiden sekä muuttuvan elämäntilanteen mukaan. Paras portfolio luodaan yksilön omasta arvopohjasta, täytetään itselleen perustelluilla valinnoilla monipuolisen, saatavilla olevan tiedon valossa ja kasvatetaan suunnitelmallisesti pitkäjänteisellä tähtäimellä.

Sami Gabbouj

#Taloushaltuun

 

Kommentit

kommenttia